Hajuvesiä ei mielestäni pitäisi jättää vain yhteen kokeilukertaan. Ainakin omalla kohdallani on käynyt monesti niin, että tuoksu, johon olen ihastunut ensinuuhkaisulla, onkin parin käyttökerran jälkeen ollut vähemmän miellyttävä. Ja tuoksu, jota inhosin ensimmäisellä kokeilulla(esimerkiksi Lady Gagan Fame), muuttuukin joka kokeilulla vain paremmaksi. Pyrin yleensä saamaan tuoksuista aina näytteen ensin, jotta näen tykkäänkö siitä oikeasti.
My Naked Truthista tilasin demon ihan sokkona. Pullo oli niin kaunis ja kuvaa mielestäni tuoksun nimeä hyvin. Läpinäkyvä keskiosa pullosta paljastaa tuoksunesteen sisällä. Hempeä vaaleanpunainen väri lisää nudevaikutelmaa ja tuo tyttömäisyyttä. Korkkikin on minun, yksinkertaisista puhtaista linjoista pitävän naisen, mielestä kaunis.
Tuoksun saapuessa avasin innoissani pakkauksen ja otin painavan tuoksun käteeni. Tämän on pakko olla hyvä tuoksu! Kokeilin ja erittäin vahva tuoksu hyökkäsi suoraan päälle. Liian pistävä, liian kukkainen, liian raskas, liian puuterinen. En halua sitä. Mutta pullo on kaunis. Ei, en halua sitä. Mutta pullo on kaunis. En halua sitä...
Päätin jättää tuoksun kanssa tappelun myöhemmäksi. Vähitellen kokeilin sitä uudelleen ja uudelleen. Ensin varovasti, koska tämä lähenteli jo päänsärkytuoksun rajoja. Pidin kotona päällä samaa paitaa pari päivää. Ekana päivänä suihkaisin My Naked Truthia ja en enää inhonnut sitä useiden kokeilujen jälkeen niin paljon. Toisena päivänä kun illalla vaihdoin nuo samat kotivaatteet päälle, paitaa laittaessa ihmettelin, mikä tuoksuu noin hyvälle. Muistin eilisen tuoksun ja halusin vahvistaa sitä entisestään, joten laitoin toisen kerran samaa.
Siinä vaiheessa olin jo ihastunut. Kun hyökkäävän pistävän alkutuoksun vain kestää, alkaa tuoksu muuttumaan vähitellen pehmeämmäksi ja hedelmäisemmäksi. En tiedä juurikaan miltä kukat tuoksuvat, erotan vain muutamia, kuten ruusun, syreenin, jasmiinin ja laventelin. Sellaiset helpot peruskukat. Osasta tämän tuoksun kukkien tuoksusta minulla ei ole aavistustakaan, osasta en ole ikinä edes kuullut.
Alkutuoksussa pääosassa on kuitenkin bergamotti, omenankukka ja litsi. Ne väistyvät japanilaisen osmanthuksen, aprikoosin ja villiruusun tieltä ja pohjatuoksuna on puuvillankukka, seetri ja santelipuu. Tuoksua on Fragranticassa verrattu eniten See By Chloe -tuoksuun, en ole sitä haistanut ikinä, joten en osaa sanoa.
Tuoksu säilyy alusta loppuun kukkaisena ja hyvin puuterisena. Se on raskas, mutta jollain oudolla tavalla kevyt ja raikas samaan aikaan. Naisellinen, hienostunut, teinien en usko innostuvan tästä. Se saa olon tuntumaan myös naiselliselta ja vahvalta. Tuoksu ei ole voimakkaita tuoksuja pakenevalle. Tämä tuoksu ei piilottele nurkissa, sitä pitää kantaa itsevarmasti tai se peittää sinut varjoonsa.
Tämä tuoksu on vähän niin kuin suhde omaan alastomaan vartaloon. Ensin sitä voi inhota ja nähdä peilissä vain vikoja. Peili näyttää armottomasti alastoman totuuden. Jossain vaiheessa omaa vartaloa alkaa kuitenkin rakastaa vikoineen päivineen. Nähdä myös hyviä puolia. Oppia rakastamaan itseään. Tuntea olonsa itsevarmaksi. Naiselliseksi. Vahvaksi. Kauniiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti